Author Archives: Pirjo Apajainen

  • 0

”Pönttöpäivä” 8.4.2017

Kategoria : Teemapäivät

Pidimme Monuksessa miljoona linnunpönttöä tapahtuman eli teimme linnunpönttöjä lähinnä perusmallia pikkulinnuille

Mitat ovat tärkeitä

Mitä pienemmästä pönttömallista on kysymys, sitä tarkempaa on mitoissa pysyminen. Pöntön tärkeimmät mitat ovat lentoaukon koko ja pöntön sisäosan läpimitta, eli lautapöntössä lyhyemmän sisäsivun pituus.

Linnut eivät tosin kulje mittanauhan kanssa, mutta turhan isosta aukosta pääsevät sisään pedot ja koloista kilpailevat isommat lajit. Pikkulinnutkin kilpailevat koloista keskenään. Pienten tiaisten pesimismahdollisuuksien varmistamiseksi niiden lentoaukko ei saa ylittää 2,8 senttimetriä. Kuusitiaista varten se voi olla jopa vain 2,6 senttimetriä.

Pesäkoloa ei pitäisi tehdä ohjeessa mainittua ahtaammaksi, etteivät ison poikueen vahvimmat poikaset survo heikompia alleen. Turhan iso tai korkea onkalo taas aiheuttaa ylimääräistä pesänrakennustyötä emoille.

Erityisvaatimuksia

Alla olevissa taulukoissa on mainittu muutamia erityisvaatimuksia:

  • Monet pöntöissä pesivät lajit eivät tuo pönttöön pesäaineksia itse. Näille lajeille on pönttöihin ehdottomasti pantava sahanpurua, lahopuuta, kuivaa sammalta tai turvetta tai muuta sellaista pehmikettä niin paljon, ettei pesäsyvennystä kuoputtava emo raavi pohjaa näkyviin. Paljaalla pohjalla makaavat munat voivat jäätyä.
  • Hentojalkaiselle tervapääskylle on erityisen tärkeää, että pöntön etuseinän sisäpuoli on karkea niin, että sitä pitkin voi kiivetä. Muuten poikaset ja emotkin voivat jäädä loukkuun pönttöön.
  • Varpuspöllön mielestä kunnon pesäkoloon pitää vähän ryömiä, joten pönttöön on tehtävä tavallista paksumpi (vähintään 5 cm) etuseinä ainakin reiän kohdalle.

Peruspönttö

Tavallisin pönttömalli.

Mitat (senttimetrejä):

  • A = pöntön leveys sisäpuolelta
  • B = seinälauden korkeus
  • C = lentoaukon halkaisija
  • D = lentoaukon keskipisteen etäisyys seinän yläreunasta
LajiABCDMuuta huomioitavaa
sinitiainen, kuusitiainen10252,87
hömötiainen, töyhtötiainen10252,87Pönttö kannattaa täyttää sahanpurulla, lahopuulla tms.
kirjosieppo, talitiainen, lapintiainen10–12303,28
leppälintu12–152878
kottarainen, käenpiika12–15354,68
tervapääsky12–15354,68Laudan on oltava erityisen karkeaa.
Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
liito-orava15–18604,520Lentoaukko ei saa olla yli 4,5 cm, jotta näätä ei mahdu pönttöön.
varpuspöllö15–18604,620Etuseinän on oltava vähintään 5 cm paksu.
Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
helmipöllö18–20508,510Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
lehtopöllö26601313Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
viirupöllö30–3560–701815Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
uuttukyyhky18–20508,510Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
naakka18–20508,510
telkkä22–245511,514Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
uivelo22–24557,514Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
isokoskelo26701322Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.

Peruspönttö vaaka-asennossa

Kuin tavallinen pönttö, mutta kyljellään. Yhdestä seinästä tehdään katto ja reikä sijoitetaan toiseen yläkulmaan. Pöntön voi ripustaa esimerkiksi talon seinälle.

Mitat (senttimetrejä):

  • A = pöntön korkeus ja leveys sisäpuolelta
  • B = pitkän sivun pituus
  • C = lentoaukon halkaisija
  • D = lentoaukon keskipisteen etäisyys seinän sivureunasta
LajiABCDMuuta huomioitavaa
pikkuvarpunen10–12303,28Voi kelpuuttaa pystypöntönkin.
varpunen12–15353,2–58Voi kelpuuttaa pystypöntönkin.

Avopönttö

Kuutiomainen pönttö, jossa ainakin etuseinä on puoliksi avoin. Pönttö on vielä mieluisampi useimmille lajeille, jos myös sivuseinistä sahaa palat pois.

Mitat (senttimetrejä):

  • A = pöntön leveys sisäpuolelta
  • B = seinälaudan takakorkeus
  • C = seinälaudan etukorkeus
LajiABCMuuta huomioitavaa
harmaasieppo, västäräkki13–15189
koskikara202211
tuulihaukka, hiiripöllö26–304020Pohjalle laitetaan vähintään 5 cm sahanpurua, turvetta tms.
 

Puukiipijän pönttö

Puukiipijän kolmimaisen pöntön takaseinänä on puun runko. Lentoaukko tehdään molemmille sivuille. Pönttö voi olla myös nelikulmainen.

Mitat (senttimetrejä):

  • A = seinälaudan leveys
  • B = seinälaudan korkeus
  • C = lentoaukon leveys ja korkeus
  • D = lentoaukon keskipisteen etäisyys seinän yläreunasta
LajiABCD
puukiipijä6–10353–68

Tukkakoskelon pesälaatikko

Tukkakoskelon pohjaton pesälaatikko laitetaan maahan. Pönttöön ei tehdä pohjaa. Kulkuaukko kannattaa tehdä lähelle nurkkaa.

Mitat (senttimetrejä):

  • A = pöntön leveys
  • B = seinän korkeus
  • C = aukon leveys ja korkeus
LajiABC
tukkakoskelo30–402515

Luonnonpönttö

Luonnonpönttö eli pöllipönttö koverretaan joko ydinlahosta puusta tai terveestä pöllistä sorvia, isoa kairaa tai moottorisahaa käyttäen. Monilla metsästysseuroilla on sorvi, jota voi saada vuokrata.

Pöntöiksi valmistettavat puupölkyt kannattaa ehdottomasti kuoria. Tuohi- ja kaarnapintaiset pöntöt ovat kyllä kauniita, mutta niiden ikä jää lyhyeksi. Kuori pidättää kosteuden sisällään, ja pönttö lahoaa 5–7 vuodessa. Laho etenee salakavalasti tuohen alla. Pahimmassa tapauksessa pohjan kiinnitys pettää kesken pesinnän ja poikaset putoavat maahan. Kuorellisia pönttöjä kannattaa siis ripustaa korkeintaan aivan näkösälle pihapiiriin, jossa ne on helppo vaihtaa uusiin. Kuorittuna pöllipönttö voi sen sijaan kestää jopa kymmeniä vuosia. Myös valmiina ostetut kuorelliset pöntöt kannattaa kuoria ennen ripustamista.

Muita pönttöjä

Monia lintu- ja muita eläinlajeja, joita tässä ei ole mainittu, saattaa saada pesimään pönttöön. Esimerkiksi kotkalainen Urpo Koponen on kehittänyt lähes 70 erilaista pönttömallia, joissa on pesinyt noin 50 lintulajia. Tässä joitakin vinkkejä:

  • Räystäspääskyn pesänrakennusta voi auttaa kiinnittämällä ylös seinään höyläämättömän laudan, jonka päälle pääsky voi rakentaa pesänsä. Lisäksi pihapiiriin avoimelle paikalle voi tuoda pesänrakennusaineeksi savea, joka pidetään kosteana.
  • Lepakot voivat asettua keskikokoiseen pönttöön, jossa sisäänmenoaukko on litteä, parin sentin rako pohjan takareunassa. Ripustuskorkeus on 4–6 metriä. Oksia ei saa olla peittämässä lentoaukkoa.
  • Siilille voi tehdä talvehtimista varten pesälaatikon tukkakoskelon laatikon mallin mukaisesti. Laatikosta tehdään vähän tukkakoskelon laatikkoa isompi, noin 45 cm pitkä ja leveä, ja siihen lisätään parin laudan yläkulmaan pienet ilmanvaihtoaukot.
  • Hyödyllisille hyönteisille voi rakentaa erilaisia “hyönteishotelleja”, joiden malleja löytyy runsaasti internetistä. Usein niissä on pieniä puuhun porattuja reikiä sekä kehikkoon kiinnitettyjä putkikasvien pätkiä tai käpyjä pesäkoloiksi. 

Materiaalit ja rakentaminen

Materiaalit

Höyläämätön lauta on hengittävä, lämmin ja suositeltavin pönttömateriaali. Laudan sisäpinnan on oltava karkea, jotta poikaset pystyvät kiipeämään kynsillään suuaukolle.

Vettä hyvin kestävä filmivaneri eli vesivaneri on paras materiaali kattoon ja pohjaan, mutta lautakin käy. Seiniin filmivaneria ei pidä käyttää, sillä silloin poikaset eivät saa liukkaasta pinnasta otetta lähtiessään pöntöstä.

Lautapönttöjen aineksiksi tarvitaan:

  • 20–25 millimetrin vahvuista höyläämätöntä lautaa pöntön seiniksi (isommissa pöntöissä paksumpaa)
  • 12–25 millimetrin paksuista filmi- eli vesivaneria katoksi ja pohjaksi
  • sinkittyjä 50–75 millimetrin nauloja (tai ruuveja, jos kokoat pöntön mieluummin ruuveilla)
  • metallilankaa, sinkittyä rautalankaa tai uv-suojattua narua

Tarvittavat työkalut ovat vasara, saha, pora, suorakulma, puukko, mitta ja kynä.

Rakentaminen

Nämä ohjeet on tehty tavallista naulaamalla tehtävää peruspönttöä ajatellen. Muihin pönttömalleihin niitä käytetään soveltuvin osin.

Pöntössä on monta yksityiskohtaa, jotka vaikuttavat sekä lintujen turvallisuuteen ja poikueiden menestymiseen että pöntön kestoikään. Poikasten kannalta on olennaista, että vesi ei pääse pöntön sisään. Sisätilan pysyminen kuivana vaikuttaa myös pöntön kelvollisuuteen talvisena suoja- ja yöpymispaikkana. Pöntön kestävyydelle taas on ratkaisevaa sen nopea kuivuminen aina sateen jälkeen.

  • Katso kullekin lajille sopivan pöntön malli ja mitat taulukosta.
  • Sahaa seinälaudat oikeisiin mittoihin. Jos tarkoitus on rakentaa useampia samankokoisia pönttöjä, ne syntyvät kätevimmin naulaamalla seinät pitkistä laudoista putkeksi, joka sahataan oikean mittaisiin osiin.
  • Poraa (tai sahaa) lentoaukko etuseinään. Poraa sisäänpäin yläviistoon, ettei vesi pääse helposti pönttöön. Siisti aukon reunat puukolla. Lentoaukon ympärystän on ehdottomasti oltava ehjä.
  • Poraa takaseinän yläosaan kaksi pientä reikää ripustuslankaa varten. Poraa nämäkin reiät sisäänpäin yläviistoon veden valumisen ehkäisemiseksi. Ennen poraamista kiinnityslangan reikien kohdalle (pöntön sisäpuolelle) voi kiinnittää vahvikelaudan.
  • Takaseinän ulkopuolelle voi naulata pystylistat, jotka pitävät pöntön irti puun rungosta. Näin runkoa pitkin valuva sadevesi ei kastele pönttöä. Takaseinän yläreunan voi myös viistää ulospäin veden seisomisen estämiseksi.

Sydänpuoli

  • Naulaa seinät yhteen siten, että laudan sydänpuoli jää ulospäin. Näin pönttö ei ala irvistellä kulmistaan, kun puu kastuu ja kuivuu. Laudan sydänpuolen (eli puun sisäpuolen) voi päätellä puun kasvurenkaista laudan päässä. Pitävät liitokset saa lyömällä naulat eri suuntiin vinoon.
  • Useammasta laudasta nikkaroitavassa isossa pöntössä on lautoja sitovien poikkipienojen ehdottomasti oltava sisäpuolella, ettei sadevesi jää seisomaan pienan ja laudan väliin.
  • Sahaa pohja filmivanerista tai laudasta niin, että voit naulata sen pöntön sisälle. Näin seiniä pitkin valuva sadevesi ei pääse pöntön pohjalle ja lahottamaan sitä. Mikä vielä pahempaa, vesi voi imeytyä pesärakenteisiin ja poikaset paleltua.
  • Poraa lisäksi pohjan jokaiseen kulmaan läpimitaltaan 0,5–1 cm:n suuruinen reikä, josta kosteus pääsee ulos. Naulaa pohja huolellisesti kiinni.

Katon kiinnitys

  • Sahaa ulkokatto filmivanerista tai laudasta. Jätä ulkokattoon reilut räystäät (2–5 cm) eteen ja sivuille, ja pieni räystäs myös takareunaan. Katon on oltava täysin ehjä, sillä vuotava katto on niin pöntön kuin poikastenkin turma.
  • Sahaa sisäkatoksi filmivanerin tai laudan pala, joka mahtuu reilusti pöntön sisälle, ja naulaa se kiinni ulkokattoon.
  • Lyö kaksi naulaa ylös pöntön sivuseiniin. Varmista katon paikoillaan pysyminen naulojen ympärille kierrettävän rautalangan avulla. Tällaisen katon voi avata pöntön siivoamista varten. Pohjaa ei missään tapauksessa pidä tehdä avattavaksi, koska ennemmin tai myöhemmin sen kiinnitys pettää ja pesä tuhoutuu.
  • Pienten pönttöjen lentoaukon ympärille voi kiinnittää suojapellin turvaksi oravilta. Pelti on kiinnitettävä tiukasti, eikä sen ja laudan väliin saa jäädä rakoa. Käpytikkaa pelti ei pitele, sillä se voi hakata aukon pöntön kylkeen.
  • Pönttöön ei laiteta istumaortta, sillä linnut eivät sitä tarvitse, ja se vain helpottaa pesärosvojen pääsyä pöntölle.

Kaavakuva valmiista pöntöstä

A = Riittävän pitkä ripustuslanka, ettei puu kuristu
B = Takaseinän yläreuna viistetty
C = Kiinnitysreiät yläviistoon
D = Kiinnitysreikien kohdalla vahvikelauta
E = Sisäkannessa turpoamisvara
F = Lentoaukko porattu yläviistoon
G = Isossa puussa langanpäät solmitaan oksiin, ei aivan tyveen
H = Pystylistat pitävät pöntön suorassa ja irti rungosta
I =  Katossa on räystäät myös sivuilla
J =  Pohjan kulmissa reiät kosteuden poistamiseksi

Linnunpönttöjen perusrakenne on yksinkertainen, ja pöntöt voivat toimia muutamia vuosia hätäisestikin kyhättyinä. Järkevämpää on kuitenkin tehdä huolellista työtä, kun siihen kerran ryhtyy. Pöntöt kannattaa tehdä kestäviksi ja turvallisiksi, jolloin niistä on iloa kauemmin sekä linnuille että ihmisille!


  • -

Kevätretki 25.5.2019

Kategoria : 2019

Matkaan lähdimme Niemisen linjan bussilla Alhon Mikon kyydillä klo 7.30 ja matkassa oli mukana 27 retkeläistä.

Kevätretkemme ensimmäinen kohde oli Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila, joka on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Oppaan johdolla kiertelimme reilun tunnin ajan arboretumissa. Ihan vielä eivät kaikki alppiruusut olleet täydessä kukassa, mutta joitakin toki näimme. Monenvärisiä atsaleoita täydessä kukassa näimme myös. Havupuumetsikössä oli paljon erikoisia lajeja ja mielenkiintoinen tieto oli, että Douglaskuusesta tulee sahattuna Oregonin mäntyä. Täällä nautimme myös keittolounaan ja muutamalle tarttui mukaan joitakin kasveja, lähinnä alppiruusuja. Tutustuimme myös lähistöllä olevaan Mustilan taimitarhojen taimimyymälään sekä viinimyymälään. Täältäkin linja-auton alaosaan kertyi lisää kasveja ja muutama viinipullokin saattoi mukaan tulla.

Toinen kohteemme oli Laurilan tila, jolla on harjoitettu maataloutta 1900-luvun alusta alkaen. Tilalla on harjoitettu lypsykarjataloutta toukokuuhun 2007 saakka. Ensimmäiset strutsin poikaset haettiin tilalle elokuussa 2007. Tällä hetkellä strutseja on parikymmentä. Lisäksi on suomenlampaita. Aikuinen Strutsi painaa 100-150 kg ja sen pituus on n. 2,5 m. Taipuisan kaulan pituus on metri. Strutsi on maailman nopein kaksijalkainen eläin ja sen nopeus on 72 km/h ja pyrähdyksissä jopa yli 96 km/h. Strutsit ovat kovasti uteliaita ja sateenvarjon nauha oli kovasti kiinnostava juttu. Sitä piti ihan väkisin päästä maistamaan. Strutsin muna vastaa n. 24 tavallista kananmunaa.

Kolmas kohteemme oli Kuusankoskella 2017 toimintansa aloittanut Kouvolan ensimmäinen pienpanimo Panimo Hoppa. Yrityksen tukikohta on Heinosen kauppana tunnettu entinen kauppakiinteistö Valtakadulla, jota yrittäjät ovat jo kunnostaneet ja kunnostus vielä jatkuukin. Vanhan kaupan facebook-sivuilta pääsee seuraamaan remontin vaiheita. Olutmestarina panimolla toimii Toni Rautjoen restauroijapuolison Leni Pienmunnen veli Tommi Pienmunne, jolla on taustana alan opinnot Kööpenhaminassa. Kahvila Vanhan Kaupan puolella Toni kävi läpi oluen valmistusprosessia ja esitteli raaka-aineita. Varsinaisen panimon tilat ovat niin pienet, että sinne ei ryhmiä voi viedä ja myös hygieniamääräykset sen estävät. Valmistusmäärä on pienpanimoksikin pieni, vain 15.000 litraa vuodessa, kun pienpanimon määritelmään mahtuvat jopa 15 miljoonaa litraa vuodessa valmistavat panimot. Pienet maistiaisetkin saatiin. Ryhmämme oli uusille yrittäjille hyvä kenraaliharjoitus, sillä viralliset avajaiset pidetään vasta 8.6. Panimon tuotteita saa ostaa tällä hetkellä Kouvolasta muutamasta ravintolasta ja avajaisten jälkeen Kahvila Vanhasta Kaupasta.

Retki oli kaikin puolin onnistunut, vaikka sade meitä vähän välillä hätyyttelikin. Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä. Näillä retkillä oppii aina uutta. Nytkin tuli paljon uutta kasvi-, strutsi- ja oluttietoutta. Ainakin itse aion palata jonain päivänä Mustilaan tutkimaan arboretumia omin päin. Siellä kuitenkin on kaikissa kasveissa kyltit ja pienen raapaisun tuohon alueeseen jo saimme. Nyt on helpompi mennä sinne ihan itsekseen.

Kiitos kaikille retkellä mukana olleille ja tietenkin kuljettajallemme Mikolle

Panimo Hoppa ja Vanha kauppa ravintola.
Lampaat olivat vähän arkoja, mutta yksi jäi kameraan kiinni.
Isäntäpari Toni ja Leni.

  • 0

Nyystölän kyläyhdistyksen kyläkävely Arrakoskella

Kategoria : 2017

27.5.2017 kyläkävelimme Arrakoskella. Lähdimme Nyystölästä kimppakyydeillä ja tapasimme Arrakosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eero Karevaaran Kahvila Pannun edessä. Ensimmäinen kohteemme oli kyläyhdistyksen pitämä kirpputori Arrakosken yli 100-vuotiaassa raittiusseurantalossa. Kirpputori on avoinna kesälauantaisin 10-14. Kirpputorilla on todella monenlaista tavaraa: astioita, kirjoja, huonekaluja ja tietenkin vaatteitakin. Jotakin pientä mekin sieltä löysimme, mutta pitää varmaan mennä uudelleen ihan ajan kanssa penkomaan. Arrakosken raittiusyhdistys Toivo IX ry on perustettu 1.5.1990, ilmeisesti hyvin juhlitun vappuaaton jälkimainingeissa. Jäsenet eivät enää halunneet kokea sitä ”muutaman päivän huonoa olotilaa”, josta yhdessä Eeron lukemassa pöytäkirjassakin mainittiin.

Koulun ohi kävelimme ja koska siellä olen kuusi ensimmäistä luokkaa käynyt, katselin mielenkiinnolla mitä muutoksia uusi omistaja on sinne tehnyt. Pihapiiri on paljon muuttunut minun kouluajoistani. Sisätilatkin ovat paljon muuttuneet, ainakin siellä itsenäisyyspäiväjuhlissa olleen Eeron mukaan. Kahvila Pannussa joimme makoisat pullakahvit ja minä mietin paikalla ennen toiminutta Kallen Valintaa. Se oli minun ensimmäinen koko kesän kestänyt kesätyöpaikkani ja siksi tuttu. Pieneltähän tuo kauppa vaikutti verrattuna näihin nykyisiin suuriin marketteihin ja aukioloajatkin olivat aivan toista. Arkisin viideltä ja lauantaisin yhdeltä kiinni, eikä tietenkään sunnuntaisin avoinna ollenkaan. Kallen Valinnalla oli oma kauppa-autokin, joka kiersi ympäri pitäjää. Aikoinaan kylässä oli kolme kauppaa, kioski ja posti. Nyt ei yhtään. Kahvila Pannu on kylän kokoontumis- ja kokouspaikka. Kylän naisilla on oma pöytä, jossa he rakentavat 6000 palan palapeliä ja miehet touhuavat omiaan toisen pöydän ääressä.

Kylän historiaan vaikuttavat tekijät löytyvät 1700- ja 1800-luvun voimakkaasta teollistumisesta. Jo 1500-luvulla Arrakoski toimi yhtenä teollisuuden peruskylänä. Arrakoski, jonka kokonaisputous on 21 m, loi hyvät puitteet teollisuuden energialähteenä. Arrakosken mylly ja saha perustettiin v. 1798 ja vuonna 1820 saha uudistettiin. Vierun hamppu- ja pellavaöljytehdas perustettiin v. 1848, Vierun melloituslaitos ja Arrakosken rautatehdas v. 1853. Työvoima rautatehtaalle tuli Ruotsista ja siksi Arrakoskelle muodostui pieni ruotsalainen siirtokunta. Padasjoen osuusmeijeri perustettiin Arrakoskelle v. 1905. Puunjalostustehdas perustettiin 1908, uusi vehnämylly 1935, Kaukelan saha 1941 ja kehräämö 1949. 1900-luvun alussa toimi Arrakoskella myös kaksi voima-asemaa toinen Arrakoskessa ja toinen Kaukilan koskessa. Tällä hetkellä voimalaitos herättää paljon tunteita. Kyläläisten ja mökkiläisten mielestä vesivoimalaitos aiheuttaa liian suuria vedenkorkeuden vaihteluita järvissä ja estää kalojen liikkumista. Lisäksi vähävetisestä Arrakoskesta ei enää riitä vettä kylän läpi virtaavan kosken vanhaan uomaan. Jossain vaiheessa voimalaitoksen portteja on väännetty väkisin auki, kun on haluttu laskea kanootilla koskessa tai kun kaivot ovat kuivuneet. Kosken juoksutuksen vaikutus ulottuu Vierun alueen kaivoihin ja pidemmällekin. 

Jatkoimme matkaa ja ohitimme vanhan A. Holmin puunjalostustehtaan, jossa nykyään toimii muotteja ja muovituotteita valmistava Lepistön Muotti Oy.  Vehnämylly oli seuraavana raitilla. Mylly on avoinna kesällä joka päivä ja siellä mekin kävimme haistelemassa vanhan ajan myllytunnelmaa. Tamppitarhan suuntaan käännyimme siltoja kohti ja vielä näkyivät Kehräämön perustukset polun vasemmalla puolella. Tamppitarhassa oli vielä nähtävissä 1800-luvun loppupuolen sepän pajojen kivijalkoja.  Sepät olivat alun perin ruotsalaisia ja koreilivat kylän raitilla kiiltävissä nahkakengissä ja kauluspaidoissa.

Kyläyhdistyksen talkoilla rakentamat silla mahdollistavat kosken ylittämisen 24-tien molemmin puolin. Sillat ylitettyämme ja 24-tien alitettuamme jatkoimme matkaa Aittiovuorelle. Pieni matka tietä pitkin ja sitten polkua ylös Aittiovuoren laelle. On laella joskus 50-luvulla pidetty pyhäkouluakin.  Näkymät laelta ovat todella hienot. Toisella puolella näkyi kylän keskusta ja toisella Alajärvi ja Tarponen, joista pääsee jokia pitkin Vierunkosken läpi Ruokolammin, Yläjärven, Kirkkolammin ja Kirkkojoen kautta Päijänteelle.

Hieno retki ja suuri kiitos Arrakosken kyläyhdistyksen Eerolle ja Pirjolle sekä myös Henrikille, joka toimi valokuvaajana.

Arrakosken kyläkirppis Raittiusseurantalolla.

  • 0

Monuksen saunaremontti toukokuussa 2018

Kategoria : Monus

Päijänne-Leaderin teemahankkeesta saimme tukea saunan remonttiin. Uusimme lauteet vanhoista kiinteistä seinälle nostettaviksi Kikka-lauteiksi. Samalla uusimme paneelit saunan seiniin ja kattoon, laitoimme kattoon eristeeksi puukuitueristeen sekä maalasimme lattian ja muurin. Samalla teimme ”pientä pintaremonttia”, kun tupa ja eteinen maalattiin lattiasta kattoon talkoovoimin. Myös tuvan seinänvieruspenkit uudistettiin. Uimarannan laiturin kansi oli myös tullut tiensä päähän, ja sekin vaihdettiin samalla. Talkootyötunteja kertyi mökin osalta 190 ja laiturin osalta 117.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Paneelit olivat vuosien saatossa tummuneet ja niissä oli runsaasti pihkaa.
Saunan katossa oli purueriste heti kattopaneelien päällä.
Välikatto purettu
Alumiinipaperi paikoillaan
Saunan muuri ennen…
Saunan lauteet ennen…
ja jälkeen.
Valmista tuli
Seinät olivat ihan hyvässä kunnossa.
Puukuitueriste kattoon levyinä.
Katto paneelattu
ja jälkeen.
Seinätkin valmiit.
Lamppu, jossa led-nauhaa.
Näin lauteet saa nostettua seinälle.
Tupa ennen remonttia
Katon maalaus aloitettu
Pieni ero lattiassakin, kun on maalattu.
Tupa valmis
Keittiönurkkaus
Seinien maalaus käynnissä
Uudet verhotkin saimme.
Keittiönurkka valmis
Meiltä kysyttiin, että vaihdettiinko me uudet keittiökaapitkin. Ei toki. Seinät vaan maalattiin. Suuri muutos tuli tuvan valoisuuteen .
Eteinen ennen remonttia
Näin monenlaista maalia ym. remonttiin tarvittiin.
Ovetkin käsiteltiin värillisellä puuöljyllä.
Remontin jälkeen
Nämä kaksi osiota saivat uudet kannet ja uuden nivelosion.
Tänään ei tähän uusittuun laituriin laitettu jatko-osia.
Pitkä, pitkä laituri. Kansi uusittu, joten pitäisi taas muutaman vuoden kestää kovaakin käyttöä.
Saunalaituri käsiteltiin ruskealla öljyllä.
Penkitkin saivat öljykäsittelyn. Nyt on taas lokkien hyvä siinä istuskella.
Siitä tuli ihan siistin näköinen.
Terassi sai myös öljykäsittelyn.

  • 0

Rosalan retki

Kategoria : 2017

Nyystölän kyläyhdistyksen tämän kesän retki suuntautui saaristoon Rosalan viikinkikeskukseen. Rosalan Viikinkikeskus on museo ja vierailukeskus, jonka pääasiallinen tarkoitus on esitellä saariston ja Suomen rauta-aikaista historiaa. Keskuksen syntymävuodeksi voidaan kutsua vuotta 1992, jolloin Kirkonsalmen arkeologisten kaivausten inspiroimina rakennettiin ensimmäinen rekonstruoitu viikinkitalo, pitkätalo Farmansgården (Idänkävijän talo). Tämän jälkeen monen monta rakennusta ja muuta rekonstruktiota on nähnyt päivänvalon, ja nykyään viikinkikylän opaskartalla on 30 toinen toistaan mielenkiintoisempaa kohdetta, kaikkea mahdollista työn alla olevasta riimukivestä viikinkikylän ylpeyteen, komeaan päällikön halli Rodeborgiin.

Matkamme alkoi 15.7.2017 aamuvarhain ennen seitsemää ja n. klo 11 olimme autolautta Auroran jonossa. Vajaan puolen tunnin lauttamatkan ja vartin automatkan jälkeen saavuimme Rosalaan. Aluksi tutustuimme myymälän yhteydessä olevaan näyttelyyn Saariston ja Pohjolan viikinkiaikaisesta historiasta. Aika, jota kutsutaan viikinkiajaksi, sai alkunsa, kun Skandinavian kansat n. 800 j.Kr lähtivät merien taakse tekemään kauppaa, mutta myös ryöväämään ja valloittamaan. Näyttelyn aiheina ovat: Kirkonsalmen arkeologien kaivausten esittely, Rauta-ajan satama ja kauppapaikka saaristossa, Viikinkiaikaisia vienti- ja tuontitavaroita, Pienoismallisarja erään viikingin elämästä ja hänen suhteestaan jumaliin, Maan kohoaminen viikinkiajalta nykypäivään sekä Viikinkiaika aikajanalla. Sen jälkeen katselimme videon saariston viikinkiaikaisesta taustasta sekä pohjoismaisesta mytologiasta.

Sitten olikin jo aika tehdä kierros oppaamme Patrikin kanssa. Ensin tutustuimme pihalla olevaan Jatulin- eli jättiläisentarhaan Näitä labyrintteja, on rakennettu Pohjolassa yli 2000 vuoden ajan. Suomesta on löytynyt noin 200 kpl, joista Hiittisten saaristossa tunnetaan 8 jatulintarhaa. Ruotsissa on löytynyt noin 300 vastaavaa, ja Norjassa ainoastaan noin 20. Niiden tarkan iän määrittäminen on hyvin vaikeaa, koska ne on rakennettu luonnonkivestä. Jatulintarhan vieressä on pieni katapultti. Seuraava kohde oli idänkävijän talo. Idänkävijät olivat kauppamiehiä, jotka tekivät pitkiä kauppamatkoja. Talossa saattoi asua sekä talonväki että orjia. Seinäpenkit toimivat nukkkumapaikkoina.  Isossa tulisijassa ei ole savuhormia, vaan savu hakeutuu ulos katossa olevasta reiästä. Talvisin tulisijassa paloi tuli koko ajan, jotta lattian kivet lämpiävät ja antavat huoneeseen peruslämmön.

Mäen alla oli Viikinkilaiva Alvilda, joka on rakennettu muistuttamaan norjalaista Oseberg-laivaa, joka on yksi kuuluisimmista viikinkiaikaisista vene-löydöistä. Se on 17 metriä pitkä, 4 m leveä ja painaa vesille laskettuna n. 14 tonnia. Rakennusmateriaaleina on käytetty lehtikuusta ja tammea. Alvildan kaltaista laivaa olisi käytetty sekä kaupan- että sodankäyntiin. Se on knarria kapeampi, ja sen matala ja linjakas runko muistuttaa legendaarisia pitkälaivoja, joita käytettiin sodankäynnissä ja jotka olivat kapeampia ja nopeampia kuin kauppalaivat. Pitkälaivat saattoivat liikkua hyvin matalissa vesissä eli pääsivät lähelle rantaa, ja soveltuivat siksi nopeisiin hyökkäyksiin. Vaikka laivat olivat merikelpoisia, niissä ei ollut hyttejä eikä minkäänlaisia mukavuuksia. Merellä yövyttäessä täytyi nukkua kannella, ehkä telttakankaan tai vällyn alla. Viikingeillä oli hyvät astronomiset taidot, joten he osasivat navigoida kaukaisiin paikkoihin suurten merten ylitse, mutta mikäli oli mahdollista he purjehtivat mieluiten suojaisia reittejä pitkin. Silloin oli mahdollista rantautua yöksi ja yöpyä hieman mukavammin teltoissa. Viikinkien Idäntie, joka kulki Hiittisten saariston läpi, Kemiönsaaren eteläpuolelta, oli yksi näistä suhteellisen suojaisista reiteistä. Suojaisat reitit olivat hyviä myöskin siksi että satamaan oli helppoa hakeutua sumun tai myrskyn yllättäessä.

Kölin keksiminen teki pohjoismaalaisista lyömättömiä merenkävijöita. Veneillä, joissa oli köli, voitiin purjehtia eikä vain soutaa. Kölin ansiosta voitiin rakentaa leveitä, merikelpoisia laivoja jonka syväys oli pieni. Ohjausairo oli kiinnitettynä laivan peräpäähän oikealle puolelle. Sen takia veneen oikeasta puolesta käytetään edelleen ruotsin kielestä peräisin olevaa nimitystä tyyrpuuri (styra=ohjata). Tarkalleen ei tiedetä kuinka korkea masto aluksissa oli, mutta todennäköisesti se oli aika matala. Purje oli samanmuotoinen kuin myöhempien aikojen raakapurje täysitakiloiduissa aluksissa. Matalan maston ja purjeen hyvä puoli oli, että takiloinnin vaatimukset ja painolastin tarve olivat vähäiset. Vedenalaiseen runkoon tehtiin tukipalkit, jotta se kestäisi maston paineen. Varalaidasta tehtiin entistä korkeampi, jotta vesi ei laivan keinuessa tulisi laitojen yli. Viikingeillä oli eri alukset eri tarkoituksiin. Merten yli suuntaaville kauppamatkoille oli suuret, leveät alukset, suojaisiin vesiin pienemmät rahtilaivat, lisäksi oli kalastusveneet ja tietenkin pitkät, kapeat ja nopeat sota-alukset.

Päällikön hallin vieressä oleva toinen viikinkilaiva Hogland, on 9 metriä pitkä, 2,5 metriä leveä ja painaa noin 2 tonnia. Sen rooli viikinkikylässä on toimia hautalaivana, esitelläkseen kuinka viikinkipäällikön hautaus tapahtui. Kun viikinkisoturi kuoli, suoritettiin hautajaisseremonia. Kuolleen lähiomainen sulki hänen silmänsä ja suunsa. Sen jälkeen kuoleman enkeliksi kutsuttu vanha nainen pesi ruumiin. Päällikkö puettiin parhaimpiinsa ja asetettiin nahkoilla peitetylle pedille hautalaivaan. Mukaansa hautaan vainaja sai kaikki ne tavarat, joita kuviteltiin hänen tarvitsevan tuonpuoleisessa. Tärkeää oli varsinkin olut ja ruoka, raha, aseet, korut ja joskus jopa kotieläimet kuten koira tai hevonen. Hautaustavat vaihtelivat paikasta toiseen. Eräillä alueilla kuollut haudattiin maahan tai kiviröykkiön alle, muualla saatettiin sytyttää hautalaiva tuleen.

Kristinusko tuli Pohjolaan viikinkiaikana ja 1000-luvulla ruvettiin rakentamaan kirkkoja ja kappeleita. Rosalassa oleva Helgakappeli esittää roomalais-katolista kappelia Maria-alttareineen. Alttaritaulu esittää Kristusta valtaistuimellaan taivaassa. Esimerkiksi Islannissa päätettiin kristinuskoon kääntymisestä yleiskäräjillä vuonna 1000. Äänten enemmistöllä valittiin kristinusko maan viralliseksi uskonnoksi. Vanhojen jumalien palvonta oli tämän jälkeen sallittua vain kotioloissa, ei julkisesti. Jotta siirtyminen uuteen uskontoon sujuisi mahdollisimman kitkattomasti, jotkut pakanalliset juhlapyhät, kuten joulu ja juhannus, muutettiin kristillisiksi ja uudet kirkot rakennettiin usein vanhoille uhri- ja palvontapaikoille.

Päällikön halli oli viikinkiasutuksen tärkein rakennus. Se toimi paitsi päälllikön asuintalona ja edustustilana myös uskonnollisten menojen ja juhlien keskuksena. Rodeborgissa järjestetään nykypäivänä tunnelmallisia Päällikön Pitoja. Hallissa on myös mahdollisuus yöpyä, vuoteita on yhteensä 35 kolmessa erillisessä huoneessa sekä seinän viertä kulkevissa alkoveissa. Penkkien takana on laverit, joiden pehmeät patjat on verhoiltu pellavakankaalla. Päällikön halliin meillekin oli katettu lounas: Valkyrian herkut, jossa oli vihersalaattia, maustekurkkua, kaalisalaattia, rapukimara kananmunalla, lasimestarin silliä, kylmäsavulohta, meheviä uunijuureksia, savustettuja kanankoipia, emännän makkarakulho sekä saaristolaislimppua ja peltileipää. Ruoka syötiin päreen päältä puulusikan ja puuveitsen avulla. Päreitä käytetään syömiseen vain kerran ja ne uusiokäytetään sytykkeinä tai rakennusten kattojen korjauksiin. Lounaan jälkeen tutustuimme vielä myymälään ja pienten ostosten jälkeen lähdimme jälleen kohti lauttaa. Kotona olimme puoli yhdeksän jälkeen. Päivä oli pitkä, mutta tutustuminen Rosalan viikinkikeskukseen oli mielenkiintoista.

Oppaamme Patrik

  • 0

Nyystölän kesäjuhla

Kategoria : 2018

Sunnuntaina 15.7.2018 vietimme Katajistossa kesäjuhlaa. Meillä oli esiintyjinä Jukka ja Hannu. He soittivat ja lauloivat kovasti yleisöön menevää musiikkia ja kun sanatkin löytyivät, niin yhteislauluksihan se meni. Laulamisen lomassa juotiin kakkukahvit sekä ostettiin arpoja ja makkaraa. Grillimakkaran tuoksu on kuulemma niin houkutteleva, että kun makkaran paistaja avasi grillin kannen ja tuoksu levisi ympäristöön, niin pakkohan sitä oli makkara käydä ostamassa.

Soittajien ollessa tauolla kokoonnuimme Katajiston pihalla olevan Torpparivapautuslain hyväksymisen muistomerkin luo. Markku Mäenpää piti pienen puheen ja sen jälkeen laskimme muistomerkille kukkakimpun.  Laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli ”torpparilaki” oli 17. heinäkuuta 1918 hyväksytty laki torppareiden ja mäkitupalaisten oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa. Lakia täydennettiin seuraavina vuosina koskemaan myös lampuoteja  sekä pappiloiden ja kruunutilojen torppareita.

Verhon kartanosta muodostettiin 49 itsenäistä tilaa ja näin päättyi Nyystölässäkin vuosikymmeniä kestänyt torpparien taksvärkki. Torpparilaki laajensi Suomen itsenäistä pienviljelijäluokkaa ja antoi laajoille kansanosille omaa maata.  Yli 90 000 torpparia, lampuotia ja mäkitupalaista lunasti yhteensä 910 000 hehtaaria maata.

Tauon jälkeen musiikki jatkui ja kuulimme myös Ensio Saarisen lausuman runon.

Erityiskiitokset Kirjosen pariskunnalle Katajiston lainasta. Olette tehneet hyvän työn ja saattaneet Katajiston uuteen kukoistukseen. Kiitos myös kaikille arpajaispalkintoja lahjoittaneille. Saitte monta ihmistä iloisiksi. Ja jälleen kerran kiitos kaikille talkoolaisille.

Torppareiden muistomerkki
Jukka ja Hannu
Ensio Saarinen
Juhlayleisöä


  • 0

Nuijasodasta nykyaikaan – Tarinoita Nyystölästä

Kategoria : Tarinoita

Nyystölän kylä, muutama kilometri Padasjoen kirkonkylästä etelään, on luonnon, historian ja persooniensa vuoksi ollut vuosisatoja tärkeä tekijä niin pitäjässä kuin osin laajemminkin. Kylän keskiössä oli mittava kartano. Siten kylässä oli lukuisasti torppia, mutta luonnollisesti monta perintötilaakin. Toimivassa kyläyhteisössä on tarvittu myös käsityöläisiä, palvelusväkeä, renkejä, piikoja, kätilöitä – ja vähitellen paljon muutakin.

Kylän keskusta on Päijänteen rehevillä rantamailla, mutta yhtä lailla laajat korpialueet ovat osa laajaa kyläämme. Nyystölässä asui 759 henkeä vuonna 1951. Varsinaiset lomapaikat olivat harvinaisia, mutta kaupunkilaisia hakeutui tänne kesälaitumille sukulaisten luokse ja täysihoitoon kesävieraiksi. Nyt kylässä on vakiasukkaita reilut kaksisataa, ja savuja on toista sataa. Kesäasukkaita on samaa luokkaa kuin asukkaita 70 vuotta sitten. Vapaa-ajan asuntoja on 200. Kylän painopiste on kesässä ja myös muualla kuin kylänraitilla.

Tällainen kylä tarvitsee kyläkirjan. Aiemmat sukupolvet ansaitsevat sen. Nyystölän kylähistorian kokoamisesta keskusteltiin kyläyhdistyksen kokouksessa toukokuussa 2005. Asiaan palattiin vuonna 2008 tavoitteella kerätä vanhoja valokuvia ja kylän tarinoita. Viime vuodet on kyläyhdistyksessä puhuttu paljon kyläkirjasta. Koska vuonna 2019 olisi Nyystölän kyläyhdistyksen 40-vuotisjuhla, pyydettiin Leo Suomaata Majatalo Onnenmyyrään toukokuussa 2018 puhumaan historiikin kirjoittamisesta. Kiitos Leo!

Siitä alkoi tämän kirjan kokoaminen. Leolla oli pitkä lista otsikoita. Kun jokainen sai vain yhden tai muutaman otsikon, ei urakka tuntunut ollenkaan niin hurjalta. Kun tekstit on saatu kirjoitettua ja kuvat valittua, on sivumäärä paisunut. Uusiakin otsikoita on tullut mukaan. Työtä on riittänyt, mutta työ on opettanut. Tämä kirja ei ole mikään täydellinen historiakirja. Mukana on sopivasti historiaa, mutta myös henkilökuvia, vähän uskomuksia ja hauskoja sattumuksia. Tarinoita. Kirjan on tarkoitus olla kylänsä näköinen. Nyystölän näköinen.

Tiimissä ja palavereissa on ollut mukana seuraavat Nyystölän asukkaat ja kesäasukkaat: Esko Hoimela, Päivi Hoimela, Matti Järvinen, Hannu Lehtinen, Leena Liski, Reima ja Helka Luoto, Markku Mäenpää, Pertti Peltonen, Ensio Saarinen, Silja Savola ja Lauri Suomaa. Lisäksi saimme tekstejä monelta eri henkilöltä. Kiitos koko tiimille ja kirjoittajille! Kiitos Padasjoen Sanomien Jaanalle avusta ja aineistosta! Kiitos teille, jotka avasitte kotialbuminne! Ilman teitä tätä kirjaa ei olisi.

Pirjo Apajainen                                                                           Tuomo Nieminen

Nyystölän kyläyhdistys ry


  • 0

Monuksen sauna 30 vuotta v. 2017

Kategoria : Monus

Jo 1960-luvulta on nyystöläläisillä ollut käytössä ns. Monuksen uimaranta. Vuoden 1986 alussa Nyystölän kylätoimikunta kääntyi kunnanhallituksen puoleen anomuksella, että kunta vuokraisi pitkäaikaisesti Hämeenlinnan kaupungilta Monuksen ranta-alueen saunamökin rakentamista varten kyläläisten käyttöön. Turvan tilasta saatiinkin vuokrattua puolen hehtaarin ala uimaranta ja virkistysalueeksi. Nykyään Padasjoen kunta omistaa tontin. Padasjoen kunta haki rakennusluvan. Tekninen lautakunta oli löytänyt Maakesken koululta saunan purettavaksi ja Nyystölään uudelleen koottavaksi. Töiden aloittamista jarrutti enää byrokratia, koska kunnanhallitus halusi asiaan kouluhallituksen mielipiteen.

Kyläkokous 14.3.1986 pui saunahanketta, joka herätti vilkasta keskustelua. Koko kylän yhteisen saunamökin rakentaminen vaatii yhteistyötä ja -henkeä ja yleinen kanta olikin, että nyystöläläiset ovat tarpeeksi yksituumaista porukkaa niihin talkoisiin. Tosin pelättiin, että käytännön työ tahtoo jäädä muutaman aktiivisen puuhamiehen harteille, mutta kun työ on valmis, ovat huvin ja hyödyn tavoittelijat paikalla.

Kouluhallitukselta saatiin päätös 2.4.1986, että Maakesken koulun saunarakennus voitiin purkaa. 28.10.1986 saatiin rakennuslupa. Ensimmäiset saunatalkoot Monuksen rannassa pidettiin 25.5.1987. Sitä ennen Kaartin Aimo ja Lahtisen Raimo olivat purkaneet saunan Maakeskessä. Työkertoja saunan rakentamiseen kertyi ainakin 35 – ja lukematon määrä työtunteja. Rakentaminen sujui sutjakkaasti, ja saunan vihkiäisiä vietettiin jo 7.8.1987.

Keväällä 2016 valmistuneiden kotisivujen myötä saunan varaaminen tuli helpommaksi, kun kalenterista näkee suoraan, onko sauna jo varattu tietylle päivälle.

Saunaa on paljon kunnostettu vuosien myötä. Suurin hanke sitten saunan rakentamisen oli vuonna 2012 Leader-hanke ”Nyystölän Monus entistä palvelevammaksi”, jossa purettiin vanha varastorakennus ja rakennutettiin tilalle uusi varasto/puuvajarakennus. Lisäksi rakennettiin itse kaksi uimakoppia, asennettiin aurinkopaneeli saunarakennuksen seinään, rakennettiin kompostoiva käymälä uimarannalle sekä kevyt aita saunarakennuksen ja uimarannan väliin. Myös pysäköintipaikkaa tasattiin ja kunnostettiin. Talkootyötä hankkeeseen oli suunniteltu 390 tuntia. Toteutunut määrä oli 627 tuntia vastikkeetonta työtä. Se on aika iso määrä, kun talkoissa oli mukana n. 20 eri henkilöä, kerrallaan 10–15 kyläläistä. Tämäkin hanke osoitti, että nyystöläläiset ovat yksituumaista porukkaa.

Keväällä 2017 vaihdettiin uusi ulko-ovi, koska vanha ovi, 30 vuotta aiemmin käytettynä saatu, tuli tiensä päähän. Viimeisten parin kolmen vuoden aikana on molemmat laiturit uusittu, sekä tehty terassi saunan yhteyteen. Toukokuussa 2018 saunalla tehtiin ”pientä pintaremonttia”. Leader-hankkeen avulla saunan lauteet uudistettiin alumiinirunkoisiksi, jotka saa nostettua seinälle. Samalla vaihdettiin seinä- ja kattopaneelit sekä katon eristeeksi puukuitueriste. Tupa ja eteinen maalattiin lattiasta kattoon talkoovoimin. Myös penkit uudistettiin. Uimarannan laiturin kansi oli myös tullut tiensä päähän, ja sekin vaihdettiin samalla. Talkootyötunteja kertyi mökin osalta 190 ja laiturin osalta 117.

Heinäkuussa 2019 vaihdettiin ikkunat sekä saunaan että tupaan. Siihen rahoitus saatiin kunnan ”toimintatonnista”, jota saimme hieman venytettyä, jotta molemmat ikkunat saatiin vaihdettua yhtä aikaa. Nyt mökki on sisäpuolelta kokonaan päivitetty 2010-luvulle.

Keväällä 2020 muutimme hieman varastorakennusta. Meillä oli ulkona pinossa polttopuita, joita olimme saaneet lahjoituksena ja itse pilkkoneet, mutta jotenkin kummallisesti ne alkoivat siitä huveta, vaikka emme niitä itse käyttäneet. Vanhoista kuvista huomasin, että niin on ollut aina. Muutimme avonaisen puuvaraston lukolliseksi. Nyt meillä on paikat sekä uusille kuivattaville puille, että käytössä oleville jo kuiville puille.

Vuonna 2010 vuokrasopimus kunnan kanssa uudistettiin ja se on voimassa 30 vuotta eli vuoden 2040 loppuun asti. Näin ollen talkoot Monuksessa jatkuvat ja jatkuvat… Eli yksituumaista porukkaa tarvitaan jatkossakin. Vanhat eivät enää nuorru, joten uutta väkeä kaivataan talkoisiin ja myös mukaan kyläyhdistyksen muuhun toimintaan.

Kamiina antaa tupaan lämpöä
Nuotiopaikalla on uusi roskakori.

Varastorakennuksen muutostyöt toukokuussa 2020

Uimaranta kesäiltana
Nuotiopaikka
Terassi ilta-auringossa
Saunalla on aurinkopaneeli ja sitä myöten valot illan hämärähetkiin.

Varastorakennus ennen muutosta.
Varastorakennuksen muutos. Näin saimme lukittua lisätilaa polttopuille.
Saimme lisätilaa polttopuille, jotka alkoivat ihan itsestään hävitä pinoista.
Puuvarasto
Tämä puiden katoaminen on ollut ongelma jo pitkän aikaa, vaikka nykyään tekijät eivät ole vanhoja vaan työelämässä mukana.
Polttopuita on aina tehty talkoilla, lahjoitetuista tai Monuksen ympäristöstä kerätyistä puista.

  • 0

Nyystölän kyläyhdistys ry – 40 vuotta 2019

Ensimmäisen kyläkokouksen avasi elinkeinolautakunnan puheenjohtaja Kalevi Nurminen 18.4.1979. Paikalle oli tullut n. 85 Nyystölän kyläläistä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Leevi Seppälä ja sihteerinä Jouni Järvinen. Kokouksen osanottajat pohtivat, onko kyläkokousten pitäminen sekä kylätoimikunnan ja kylänvanhimman valinta tarpeen kylän yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi. Päätettiin valita kylätoimikunta ja kylänvanhin. Molempien toimiajaksi tuli kaksi vuotta. Kylänvanhimmaksi valittiin Leevi Mäenpää ja ensimmäiseen kylätoimikuntaan 17 jäsentä. Kokouksia päätettiin pitää kaksi vuodessa, maaliskuussa ja marraskuussa. Tarvittaessa pidettäisiin ylimääräisiä kokouksia. Varapuheenjohtaja Ossi Alén, sihteeri Jouni Järvinen ja rahastonhoitaja Raimo Lahtinen muodostivat yhdessä Leevi Mäenpään kanssa työvaliokunnan, joka suunnitteli ja valmisteli asiat kylätoimikunnan käsiteltäväksi ja toimeenpantavaksi.

Kylätoimikunnan työvaliokunta piti 26.4.1979 ensimmäisen kokouksensa, jossa mietittiin seuraavia asioita: • Nyystölän kylän uimaranta-alueen mahdollinen muuttaminen puutavaran lasku- ja varastointipaikaksi • Nyystölänlahden veden puhtaus, jota kalastuskunta seuraa ja tarvittaessa kylätoimikunta antaa apua • Konnun sillan kunnostus ja levitys • Nyystölän urheilupaikat, lähinnä urheilukenttä • Nuorisotoimikunta, kolmihenkinen nuorista koostuva toimikunta • Uimarantatalkoot: alueen kunnostus, pukukopit ja WC, laituri, työmaapäällikkönä Pekka Karimäki • Entisen kansalaiskoulun tilat kyläläisten harrastustoiminnan käyttöön • Kylämaiseman kaunistaminen purkamalla tai siistimällä vuonna 1902 tehty Kalkkalan päärakennus • Venevalkamien siivoaminen ja perkaaminen

Ensimmäisellä kaudella 1979–1981 kylätoimikunta otti aktiivisesti kantaa kaikkiin Nyystölää koskeviin asioihin, kuten nopeusrajoituksiin, jätelietteen kaatopaikkaan ja puutavaran lasku- ja varastointipaikkaan. Lisäksi hankittiin sadekatos pysäkille, kunnostettiin Nuijapatsaan ympäristöä ja Eskolan mutkan sovintokiveen hankittiin muistolaatta. Heinäkuun toisena sunnuntaina 1980 pidettiin ensimmäiset kesäjuhlat Katajistossa. Paikalla oli parisataa kaikenikäistä vakinaista ja kesänyystöläläistä. Ohjelmaa oli monenlaista: Jouni Arjava esitteli jouhikon eli jouhikanteleen, viulun edeltäjän; Virpi Ilonen lauloi itseään kitaralla säestäen kappaleet Charlie Brown ja Diane, Aili Saarikko lausui kirjoittamansa runon, Anna Pöntynen siteerasi Otto Mannista. Kyökkiteatteri esitteli hauskasti vanhaa Nyystölää. Kyökkiteatterissa näyttelivät Anja Perälä, Maila Saarinen ja Sirkka Saarinen. Lisäksi oli erilaisia kilpailuja.

1981–1983: Kylänvanhimpana jatkoi Leevi Mäenpää. Puutavaran lasku- ja varastointipaikka Nyystölänlahdelle peruttiin, myös lietteenkaatopaikka pidettiin Syrjäntauksen kaatopaikalla. Uimalaituri jouduttiin rakentamaan uudelleen tulvan rikottua edellisen. Kunnalliskodin hakelämmitysjärjestelmä rakennettiin ja vieressä toimintansa aloittanut Nento Oy toimitti sinne purua lämmönlähteeksi. Vanhustentaloa kaavailtiin puretun Kalkkalan tilan päärakennuksen paikalle. Padasjoen kunnan haja-asutusalueen kehittämisseminaarissa oltiin mukana.

1983–1985: Aimo Kaartti valittiin kylänvanhimmaksi. Kylätoimikunnan jäsenmäärä laskettiin yhteentoista. Alettiin tutkia mahdollisuuksia saada Monuksen rantaan mökki kyläläisten yhteiseen käyttöön. Verhon kartanon omistaja Olli Kivekkään kanssa neuvoteltiin Nuijapatsaan parkkialueesta ja Konnun sillan korjauksesta TVL:n kanssa.

1985–1987: Aimo Kaartti jatkoi kylänvanhimpana. Saatiin diplomi-insinööri Kauko Rimpeläisen tekemä selvitys Nyystölän kylän ns. yhteisalueista. Lisää katuvaloja toivottiin. Uusia äitejä muistettiin vauvarahalla, ruusulla ja postipankin lahjoittamalla säästöpossulla. Kylän yhteisen saunan rakentaminen Monukseen saatiin alulle.

1987–1989: Aimo Kaartti jatkoi kylänvanhimpana. Monuksen saunan rakentaminen vei koko kesän 1987. Muita pinnalla olevia asioita olivat koulun tilanne, Nyystölän tonttitilanne, puhelinkopin saanti kylälle, rivitalon rakentaminen kunnalliskodin ja kaupan läheisyyteen, myös vanhustenhoito askarrutti kyläläisiä. Konnunjoen silta oli saatu kuntoon ja lisää valaistusta toivottiin. Lasten vaarallinen koulureittikin puhutti.

1989–1991: Kylänvanhimpana toimi Marianna Sipponen. Vuonna 1989 tapetilla oli haja-asutusalueiden teiden nimeäminen. Esim. nykyiselle Eskolantielle ehdotettiin nimeksi myös Juholantietä, Jallintietä ja Konjakkikujaa, joka nimistä olisi kuulostanut hauskimmalta. Tonttimaata oli kunnanjohtaja Komulainen luvannut myös. Monuksen saunalla oli kaikille avoin sauna juhannuspäivänä. Kunnanhallitukselle tehtiin muiden kylien kanssa anomus kylärahasta, joka kuitenkin kunnanhallituksessa tyrmättiin. Nyystölän postin lakkauttaminen puhutti kyläläisiä. Padasjoella alkoi kestävän kehityksen projekti, josta käytiin vilkasta keskustelua.

1991–1993: Kylänvanhimpana jatkoi alkuun Marianna Sipponen. Postin toiminta loppui toukokuun viimeisenä tiistaina 1991. Kylätoimikunta muisti pitkäaikaisia postin työntekijöitä Sirkka ja Raimo Lahtista. Marianna Sipposen lähdettyä Malesiaan uudeksi kylänvanhimmaksi tuli Asko Haukkajärvi syksyllä 1991. Uusia pysäkkejä anottiin Nuijapatsaan ja ala-asteen kohdalle sekä Eskolaan. Liikkeellä luonnon puolesta -tapahtuma oli Ilvespolkuretki Rahtijärveltä Kelkutteelle. Nyystölän koulun lopettamisuhkaa käsiteltiin monissa kokouksissa myös yhdessä Vesijaon-Kasiniemen ja Kellosalmen edustajien kanssa. 29.10.1991 järjestettiin mielenosoitus, josta oli suorat yhteydet Lahden radioon ja Radio Suomeen. Vielä tämän kerran koulun toiminta pelastui, mutta lopettamisuhka jäi. 1992 osallistuttiin MM Enduroon sekä Suomi juoksee -tapahtumaan. Lisäksi Padasjoen kunnalle 1992 oli 550-vuotisjuhlavuosi. 1993 yksi suurimpia puheenaiheita oli vanhainkodin alasajo ja lopettaminen.

1993–1995: Asko Haukkajärvi valittiin puheenjohtajaksi/kyläpäälliköksi. Nyystölän vanhainkodin loputtua siihen mietittiin uutta toimintaa ja paikalle uutta nimeä. Nyystölän kurssikeskus oli kylätoimikunnan ehdotus. Kurssitoiminta oli vaisua, mutta Luontaisterveysopisto päätti silti aloittaa Nyystölässä. Nyystölän koululle oli kunnanvaltuusto luvannut viisi vuotta jatkoaikaa. Lentokerhon 40-vuotista taipaletta päätettiin muistaa lahjakortilla tammikuussa 1994. Padasjoen Lentokerho järjesti 13.3.1994 ilmailutapahtuman Nyystölänlahdella. Kylätoimikunta piti puffettia tarjoten kahvia, sämpylöitä, pullaa ja tietenkin makkaraa. Hämeenlinnan kaupungin omistamalta Turvan tilalta kaavoitettiin Hirtniemeen yhteensä kolmetoista rantatonttia ja Tihmanlahteen kuusi. Rantasaunan alue ja molemmat kylän yhteiset venerannat merkittiin viheralueiksi. Harilantien varrelle kaavoitettiin neljä yhteisrantaista loma-asuntotonttia.

1995–1997: Asko Haukkajärvi jatkoi puheenjohtajana. Padasjoella syksyllä 1995 pidetyt valtakunnalliset kylätoimintapäivät puhuttivat moneen otteeseen. Nyystölän teemana oli ”Kylien historia ja sen tallentaminen” ja lisäteemana Luonto. Kurssikeskuksessa pidettiin esitys ”Kylähistorioiden kokoaminen ja julkaiseminen”, jonka piti kylähistorioitsija Pentti Vuorinen. Joukkoliikennesuunnitelmaan otettiin kantaa. Urheilukentälle saatiin vaja, joka tosin vaati kunnostusta.

1997–1998: Puheenjohtajana aloitti Pirkko Rainio. Nyystölän kylätoimikunta teki haasteen ”Padasjoen kylät – Matkalla maailman ympäri” -liikuntatapahtuman. Kävely alkoi uimahallilta 1.4.1997 ja päättyi 31.3.1998. Tarkoitus oli kävellä kaikkien Padasjoen kylien voimin yhteensä n. 40 000 km. Urheilu-kentän vajan kattoa korjattiin ja rantasaunalla vietettiin 10-vuotisjuhlaa puutalkoiden merkeissä. Kylään saatiin kolme ilmoitustaulua. Nyystölän oma poika Pasi Tainio voitti TUL:n nyrkkeilymestaruuden helmikuussa 1998. Kylätoimikunnan rekisteröityminen Nyystölän kyläyhdistykseksi tuli ajankohtaiseksi, kun haettiin Leader-rahaa entisen vanhainkodin remontoimiseksi, jotta se voitaisiin vuokrata Tytti Pakariselle Majatalo Onnenmyyräksi. Nyystölän kyläyhdistys ry on merkitty yhdistysrekisteriin 20.11.1998. Kylätoimikunta vuokrasi vanhainkodin kunnalta ja kunnostuksen jälkeen 1.1.1999 vuokrasi sen edelleen Tytti Pakariselle. Padasjoen kunta osti Monuksen yhteisen venerannan ja Tihman ensimmäisen tontin välisen ranta-alueen Hämeenlinnan kaupungilta. Kylätoimikunnan hoidossa olivat jo sauna ja uimaranta.

1999: Puheenjohtajaksi valittiin Pirkko Rainio. Majatalon kunnostusprojekti jatkui, ja vuoden 1998 loppuun mennessä talkootyötunteja oli tehty n. 1800. Kummikyläprojekti saatiin käyntiin Leader-rahoituksen turvin. Kesällä 1999 pidettiin viikon mittaisia poikkitaiteellisia leirejä Nyystölän koululla.

2000–2001: Puheenjohtajana jatkoi Pirkko Rainio. Tammikuussa 2000 Onnenmyyrän oppilasasuntolan hevosurheilukurssin tytöt saivat hoitohevoset lähelle kunnostettuun navettarakennukseen. Huhtikuussa Nyystölän kyläkouluun kävi tutustumassa joukko Tverin karjalaisia kansallisena kyläkoulupäivänä. Yhteisenä huolena tveriläis- ja suomalaiskylillä on kylien tyhjeneminen maaltamuuton seurauksena. Toukokuussa Onnenmyyrässä asusteli leirikoulun merkeissä koululaisia Jyväskylästä ja Lahdesta tutustuen mm. Hoimelan maatilaan, Kelventeen saareen ja paikkakunnan yrityksiin. Vuonna 2000 tehtiin ylimääräisen kokouksen päätöksellä muistutus Päijänteen Possu Oy -nimistä hanketta vastaan. Yhteensä muistutuksia jätettiin 10 kpl. Helmikuussa 2001 suursikala sai ympäristöluvan. Vuonna 2000 oli esillä myös vesihuoltosuunnitelma, sillä talousvedet kylässä olivat yleisesti heikkolaatuisia. Nyystölässä oli vakituisia asukkaita 300 ja talouksia 115. Kesäasukkaita oli n. 600 ja talouksia 200. Kylätoimikunnan puheenjohtajat kutsuttiin kyläneuvottelukunnan kokoukseen kuntalan valtuustosaliin helmikuussa 2000. Kokoonkutsujana oli Matti Järvinen. Tästä alkoi jokavuotinen perinne.

2001–2002: Puheenjohtajaksi valittiin Anneli Nummila. Sikalasta tehtiin valitus Vaasan hallinto-oikeuteen. Kyläyhdistykselle hankittiin kahviastiasto, kahden pannun kahvinkeitin sekä kaasugrilli. Kunnalta saatiin ponttoonilaituri ja ekovessa Monukseen. Koulun lakkautusuhka tuli jälleen ajankohtaiseksi. Kevyen liikenteen väylästä Koiravuoresta Nyystölään valtatielle 24 asti sekä uusista tievaloista tehtiin anomus Tielaitokselle ja kunnallisaloite Padasjoen kunnanvaltuustolle sekä kerättiin nimiä kansalaisadressiin. Tulosta ei tosin saatu, koska tiepiirin mukaan tien käyttäjämäärät ovat vähäiset. Kyläsuunnitelma tehtiin. Siihen koottiin kylän menneisyys, nykytila ja tulevaisuus.

2002–2003: Puheenjohtajana jatkoi Anneli Nummila. Onni asuu maalla – projektin tila- ja tonttirekisteri koottiin. Päätettiin hakea rahoitusta Leader-hankkeelle ”Nyystölä – viihtyisä ja kaunis kylä asukkaille”. Hankkeen tarkoituksena oli tuoda kylämaisema esiin ympäristönhoidon ja maisemoinnin avulla poistamalla risut ja rojut sekä suojelemalla vesistöjä. Hankevetäjänä toimi Matti Järvinen. Sikalasta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2003–2004: Puheenjohtajana jatkoi, säännöistä poiketen, Anneli Nummila vuoden eteenpäin, koska Leader- hanke oli vasta aluillaan. ”Nyystölä – viihtyisä ja kaunis kylä asukkaille” -hanke käynnistyi toden teolla. Outi Jalli suunnitteli Nyystölän kylälle viisi eri versiota logosta, joista kyläläiset äänestivät mielestään parhaan vaihtoehdon eli pelkistetyn kuvan Nuijapatsaasta. Logo on käytössä edelleenkin. Kesällä 2003 pidettiin perinnepäivät, jossa esiteltiin vanhoja ja uusia työkoneita, keltamullan tekoa, riukuaitaa ym. vanhoja työtapoja. Kyläkoulun jatkamisen puolesta tehtiin esitys Padasjoen kunnanhallitukselle/valtuustolle, mutta siitäkin huolimatta viimeinen Nyystölässä pidetty kevätjuhla vietettiin keväällä 2003 (kevätjuhla 2004 oli kirkonkylällä).

2004–2005: Anneli Nummilaa pyydettiin yhä jatkamaan puheenjohtajana, koska myös Leader-hanke jatkui. Ensimmäinen Arktinen hysteria vietettiin 19.-28.3.2004. Tapahtumaa oli mainostettu 16 eri maahan. Kioskia pidettiin kahtena viikonloppuna. Kunta myi urheilukentän tontin 2 500 m2 kyläyhdistykselle yhdellä eurolla 2.8.2004. Hankittiin kyläyhdistykselle kahvilateltta 4 x 4 m. Taruksen partiolaisten suurleiriä varten sahattiin yli 10 000 rankaa pituudeltaan 3–4 m. Vesi- ja viemäröintilinjan sekä kevyenliikenteen väylän rakentamisen kiirehtimistä esitettiin kunnanhallitukselle. ”Päijänne-Leader+” -hankeväen treffeillä Heinolassa 10.12.2004 jaettiin vuoden tunnustukset, Suo-, Kuokka- ja Jussi-kunniakirjat sekä erityiskunnia nimeltään Sisu. Nyystölän kyläyhdistys sai Suo-kunniakirjan yhteistyöstään, tahtotilastaan ja elävänä säilymisestään. Perustelujen mukaan yhdistys oli aktiivisesti kohentanut kyläympäristöä ja näin lisännyt viihtyvyyttä. Leader-hanke ”Nyystölä – viihtyisä ja kaunis kylä asukkaille” oli avannut yhteyksiä myös muutamiin muihin samoihin tavoitteisiin tähtääviin hankkeisiin. Onnistumisen yhtenä merkittävänä perustana oli ollut kyläläisten runsas talkootöihin osallistuminen.

2005–2006: Puheenjohtajaksi valittiin Reijo Pohjoisvirta. Viroon tehtiin retki 5.–7.5. ja tutustuttiin Viron itäosiin sekä Peipsijärven rantamaisemiin. Harilantielle haettiin nopeusrajoitusta 50 km/h. Kylähistorian kokoamista mietittiin toukokuussa 2005. Marraskuussa mietittiin kylähistorian piirin perustamista. Historian kertojiksi mietittiin Leevi Mäenpäätä, Tauno Mäkistä sekä Aimo Kaarttia. Kirjan toteuttajaksi mietittiin Pirkko Joutsenta. Saunalle hankittiin valmistakka.

2006–2007: Puheenjohtajana jatkoi Reijo Pohjoisvirta. 28.3.2006 oli virolaisia kylätoimijoita tutustumassa Nyystölään. Koulun kenttä lohkottiin 4.5. ja tontin nimeksi tuli ”Kyläkenttä”. Huru-ukot ja 4H kokoontuivat kylätoimistolla perjantaisin ja Näppärät Muorit tiistaisin. Osallistuttiin partiolaisten Ilves06- leirin rankatalkoisiin.

2007–2008: Puheenjohtajaksi valittiin Virpi Kallioinen. Nyystölän pienvenesataman ja lintutornin avajaisia vietettiin 3.5.2007. Bird lifen ”Tornien taisto” -lintutapahtuma oli 5.5. Nyystölän joukkueen nimi oli ”Nyystölän Nuijasoturit”. Saunan säännöt uudistettiin. Kesäretkellä käytiin Elimäellä Mustilan Arboretumissa ja Jaalassa Verlan tehdasmuseossa. Osakaskunta kunnosti Monuksen venevalkaman ja toi puut saunan polttopuiksi. Sauna täytti 20 vuotta, synttäreitä vietettiin 26.8. Ehostamista tarvittiin. Uusi pata, kaasuliesi ja maalausta ulkopuolelta. Nuotiopaikka rantaan: kaivonrengas ja penkit. Perustettiin Saima ja Ensio Saarisen 80-vuotispäivien muistamisilla katastrofirahasto, jonka varoista voidaan avustaa esim. tulipalon tai muun henkilökohtaisen katastrofin kokeneita. Vanhojen valokuvien ja kylän ja kyläläisten tarinoiden keräämisestä puhuttiin. Mietittiin kylän historiasta kiinnostuneita henkilöitä mm. Simo Helvilä, Ensio Saarinen, Taisto Saarinen, josko he tulisivat mukaan. Saunan avainten säilytys siirrettiin Majatalo Onnenmyyrään. Puheenjohtaja hoiti varaukset ja laskutukset

2008–2009: Puheenjohtajana ja rahastonhoitajana jatkoi Virpi Kallioinen. Koulun kohdalle tehtiin pysäkkikatos. Lupa oli haettu jo 2001, mutta se oli hautautunut matkalla johonkin mappiin. Hirtniemen tiensuuhun anottiin lupaa pysäkkikatokselle. SM-rapukisoissa järjestettiin arpajaiset, ja tuotto lahjoitettiin kalastuskunnalle. Teltta ja pöytiä lainattiin kisajärjestäjille. Juhlittiin Auttoisten kyläyhdistys ry:n 30-vuotista ja Padaspartio ry:n 50-vuotista toimintaa. Kylän asukasluku oli n. 260, talouksia 115. Vapaa-ajanasuntoja n. 200.

2009–2010: Puheenjohtajana ja rahastonhoitajana jatkoi Virpi Kallioinen. Kyläsuunnitteluilta 6.3.2009 Onnenmyyrässä. Päivitettiin edellinen kyläsuunnitelma. Kyläyhdistyksen 30-vuotisjuhla pidettiin Katajistossa 12.7.2009. Paikalla oli yli 150 vierasta. Ohjelmana mm. kahdeksan hengen kansantanssiryhmä Viron Alatskiveltä, Ensio Saarisen muistoja ja murretta, kansanmusiikkiyhtye Nönnaviisi ja naisryhmä Vikerkaar esiintyivät. Tytti Pakarinen irtisanoi Onnenmyyrän vuokrasopimuksen, ja Padasjoen kunta myi kiinteistön Lauri ja Merja Suomaalle.

2010–2011: Puheenjohtajana ja rahastonhoitajana jatkoi Virpi Kallioinen. Kesäjuhlan tilalla vietettiin kesäpäivää palokuntien kurssi- ja leirikeskus Palotaruksella. Elokuussa käytiin retkellä Saarenmaalla ja Muhun saarella. Tehtiin 30 vuoden vuokrasopimus (vuoden 2040 loppuun) kunnan kanssa Monuksen saunarannasta, jossa kunta omistaa n. 3 hehtaarin alan. Erillinen sopimus tehtiin pusikoiden raivaamisesta sekä vähempiarvoisten ja viallisten puiden poistamisesta. Vastineeksi kyläyhdistys saa käyttää alueelta kerättävän polttopuuksi kelpaavan puun hyödykseen. Kyläyhdistys ei maksa kunnalle vuokraa, mutta ylläpitää saunaa ja hoitaa ranta-aluetta.

2011–2012: Puheenjohtajana oli Sirkka Saarinen. 2011 uudet kotisivut työn alle ja teko Ismo Kotilaiselle. Leader-hanketta alettiin suunnitella. Retki Keski-Suomeen heinäkuussa.

2012–2013: Puheenjohtajana jatkoi Sirkka Saarinen. 2012 oli hanke ”Nyystölän Monus entistä palvelevammaksi”. Muuta toimintaa oli telepilkkien muonitus Monuksessa, kioskia pidettiin Kullasmarinan pilkeissä, Arktisessa hysteriassa, Päijänne-purjehduksessa, Sahdin SM-kisoissa Onnenmyyrässä ja pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa Taruksella. Reserviläisiä kahvitettiin joulutulilla hirvimiesten kodalla. Kylän omat tapahtumat tähän lisäksi. Uusi kaasugrillikin ostettiin.

2013–2015: Puheenjohtajaksi valittiin Sylvi Rantala. 2013 ostettiin Monukseen uusi ruohonleikkuri ja laituria kunnostettiin. Kesäretki tehtiin Peurunkaan ja elokuussa retki erakko Pylvänäisen majalle Elbattarella. Vuonna 2014 oli Kullasmarinan pilkkikilpailujen kahvitus, Monuksessa laiturin kunnostusta ja puun kaatoa, Nuijapatsaan ympäristön ja konnunsillan vierustan siivoamista. Lisäksi Simo Helvilä tutustutti meitä Nyystölän historiaan, ja pidettiin kyläsuunnitteluiltapäivä.

2015–2017: Puheenjohtajaksi valittiin Päivi Pyykkö. Katajisto tuli myyntiin helmikuussa 2015, ja sitä tarjottiin kyläyhdistyksellekin ostettavaksi. Pienen tuumailun jälkeen emme kuitenkaan sitä lähteneet ostamaan, sillä koko ajan pienenevä talkoolaisten joukko on ollut kovilla jo nykyisissäkin tiloissa ja toiminnoissa. Katajiston ostivat Antti ja Ritva Kirjonen. Ohjelmaa oli taas yllin kyllin v. 2015. Hätäensiapukoulutusta saimme Maakesken Rientolassa, Nyystölän turvapäivä ja turvallisuussuunnitelman laadinta pidettiin Onnenmyyrässä. Kuntalan uimarantapalaverissa päätettiin, että Monuksesta tulee pieni yleinen uimaranta, josta kyläyhdistys pitää huolta ja kunta osallistuu kuluihin. Järjestyksenvalvojakurssille osallistuivat Pirjo Apajainen ja Mikko Niemelä. Tampereella käytiin teatteriretkellä ja kävimme kyläkävelyllä Simo Helvilän kanssa. Uuteen tapahtumaan ”Padasjoki liikkeelle” osallistuttiin Pappilanmäen koulun kentällä buffetin merkeissä. Kotkassa käytiin kesäretkellä. Vuolenkosken kylään tutustuttiin kyläyhdistyspäivillä, ja Energia-ilta Onnenmyyrässä antoi energiatietoutta. V. 2016 kyläyhdistys sai uudet hienot kotisivut, kun Jussi Järviö ne meille teki. Kyläkävelyllä kävimme Toritulla, ja tutustuimme Sepänmäen museoon. Kesäretki suuntautui tällä kertaa Porvooseen ja Malmgårdin kartanoon. Päijänne-Ilves -yhdysreitistä keskusteltiin Onnenmyyrässä ”Mennään metsään”-hankkeen tiimoilta. Kuntalassa kokoonnuimme vuoden aikana useamman kerran keskustelemaan vuoden 2017 Suomi 100 -juhlavuodesta.

2017–2018: Puheenjohtajana jatkoi Päivi Pyykkö. V. 2017 Ensio Saarinen lahjoitti 90-vuotisjuhliensa lahjarahat kyläyhdistyksen katastrofirahastoon. Helmikuussa oli valtakunnallinen Vellamon saunapäivä, johon mekin osallistuimme. Avantokin saatiin kairattua, ja oli jonkin verran kävijöitäkin. Viimeinen Arktinen Hysteria vietettiin Taisto Saarisen muistolle maaliskuussa. Pilkkikisat ja pönttötalkoot ”Miljoona linnunpönttöä” -kampanjan innoittamina pidimme Monuksessa. Kyläkävelyn teimme Arrakoskelle, jossa tutustuimme kirpputoriin, kylänraittiin, myllymuseoon ja Aittiovuoreen. Heinäkuun alussa oli Nyystölän kylän teemaviikko. Suomi 100 -teemainen kesäjuhla Katajistossa aloitti viikon. Jouni Apajaista kerääntyi kuuntelemaan yli 120 henkeä. Teemaviikolla oli onkikilpailut, yleinen saunailta sekä kesäretki, joka tällä kertaa suuntautui saaristoon viikinkikeskus Rosalaan. Puurojuhlassa Padasjoen harrastajateatteri esitti meille pikkujoulupläjäyksen.

2018–2019: Puheenjohtajana edelleen Päivi Pyykkö. V. 2018 Leader-rahalla kunnostimme saunaa koko toukokuun. Uudet lauteet runkoineen, saunan seinä- ja kattopaneelit sekä maalia tuvan ja eteisen kattoon, seiniin ja lattiaan. Eli “pientä” pintaremonttia. ”Padasjoki liikkeelle” -tapahtuma oli siirtynyt Kullasvuoren koulun lähiliikunta-alueelle. Kesäretki suuntautui lähialueelle eli Rönnvikiin Pälkäneelle, Pioniin ja Piironkiin Hollolaan sekä Hollolan kirkkoon. Kesäjuhlaa vietimme taas Katajistossa. Torpparilain 100-vuotisjuhlan kunniaksi laskimme kukkakimpun torpparien muistomerkille. Nyystölän kyläkirja sai alkusysäyksen 5.6.2018 Onnenmyyrässä järjestetyssä tapaamisessa. Leo Suomaa piti esityksen ja antoi kirjaa varten rungon, jota sitten päätimme lähteä jakamaan kirjaa tekevän toimikunnan kesken. Jokaiselle löytyi yksi tai useampi otsikko, johon hän sitten kirjoitti oman tekstinsä.

2019–2021: Puheenjohtajana aloitti Päivi Hoimela. Päijänne-Ilves-yhdysreitin kunnostusta valmisteltiin yhdessä Padasjoen Ladun kanssa. Siitä toivottiin hanketta vuodelle 2020, mutta koronan takia kaikki peruuntui ja osa reitistä kunnostettiin kunnan omana työnä. Monuksen ikkunat vaihdettiin heinäkuussa. Rannassa siivottiin puskia pois, jotta saatiin hyvät näkymät Päijänteelle. Kyläkirjan valmistelu on vienyt lähes koko vuoden 2019. Puhtaaksikirjoittamista on riittänyt ja kuvia on etsitty monelta taholta. Tavoitteena oli, että valmista olisi Kyläyhdistyksen 40-vuotisjuhlissa marraskuun lopussa. Ihan kaikki kirjat eivät postilakon vuoksi siihen mennessä valmistuneet, mutta jouluksi saatiin ensimmäinen 330 kappaleen painos kirjoja jakoon.  Sen jälkeen kirjasta on otettu kaksi uusintapainosta ensin 120 kpl ja sitten vielä 100 kpl. Yhteensä kirjaa on siis painettu 550 kpl.

Vuosi 2020 oli totaalinen koronavuosi. Silloin jouduttiin peruuttamaan kaikki toiminta. Syksyllä pidimme kuitenkin Monuksessa koronavuoden päättäjäiset, jossa poltimme pari vuotta vanhan kokonkin.

Kyläyhdistykselle jokavuotisia tapahtumia on kerääntynyt vuosien varrella useita. Osa on säilynyt lähes muuttumattomina tähän päivään asti, mutta osa on pudonnut ohjelmasta pois syystä tai toisesta. Nuutin päivän kahvit eli joulun rääppiäiset vietetään Nuutin päivän lähellä eli tammikuun toinen sunnuntai Hirvimiesten kodalla. Seuraavaksi oli Arktinen hysteria, joka loppui Taisto Saarisen menehtymisen jälkeen pidettyyn viimeiseen tapahtumaan 2017. Pilkkikisoja on pidetty vaihtelevasti jääolojen mukaan. Vappukokko Monuksessa vappuaattona on ollut pitkä perinne, vaikka kokkoa ei tuulen tai metsäpalovaaran vuoksi ole aina pystytty polttamaan. Uudempi tapahtuma on ”Padasjoki liikkeelle”, jonka tapahtumapaikka on vaihtunut Pappilanmäen koululta Kullasvuoren koululle. Juhannuspäivänä sauna on ollut usein avoinna kaikille halukkaille. Kesäjuhla on palannut jälleen Katajistoon. Päijännepurjehdus on heinäkuun toinen tapahtuma. Elokuun viimeisenä viikonloppuna pidettävä ”Sataman valot” päättää kesäkauden. Puurojuhlaa vietämme marraskuun lopussa/joulukuun alussa. Keväällä tai kesällä on yleensä tehty retki ja lisäksi on pienempiä kävelyretkiä lähialueella. Tapahtumapäiviä on järjestetty tarvittaessa.


  • 0

Vuosikokous 3.4.2016

Kategoria : 2016

 

IMG_6610

Nyystölän kyläyhdistyksen vuosikokous pidettiin 3.4.2016 Majatalo Onnenmyyrässä. Liekö keväinen ilma aiheuttanut sen, että meitä ei ollut kuin 15 osallistujaa.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Pyykkö avasi kokouksen ja puheenjohtajaksi valittiin Matti Järvinen, sihteeriksi Pirjo Apajainen. Vauvarahoja Nyystölässä jaettiin kaksi: Joni Moisio ja Matias Nieminen saivat 100 euron shekin ja ruusun. Uusia vakituisia asukkaitakin olemme Nyystölään saaneet: Vappu ja Lassi Anttila sekä Petra Karjalainen. Heitä muistimme perinteisellä leivällä ja ruusulla.

Tilinpäätös oli kyläyhdistyksellä hieman plussan puolella. Tänä vuonna on taas toimintaa vanhaan malliin. Olemme mukana puffetin merkeissä esim. Liikuntatapahtumassa, Päijänne-purjehduksessa ja Sataman valoissa. Arktiseen
hysteriaan jo osallistuimme. Omia tapahtumia ovat vappukokko vappuaattona, kesäjuhla ja puurojuhla. Kevät- ja kesäretkiä teemme ja niistä ilmoittelemme sitten paikallislehdessä ja nettisivuillamme. Monuksen rannassa
talkoilemme ja kunnostamme paikkoja pitkin kevättä ja kesää. Jos sinua kiinnostaa osallistua kyläyhdistystoimintaan, niin ota reilusti yhteyttä Päivi Pyykköön tai Pirjo Apajaiseen.


[wp_ad_camp_1]
[wp_ad_camp_2]