Rosalan retki
Kategoria : 2017
Nyystölän kyläyhdistyksen tämän kesän retki suuntautui saaristoon Rosalan viikinkikeskukseen. Rosalan Viikinkikeskus on museo ja vierailukeskus, jonka pääasiallinen tarkoitus on esitellä saariston ja Suomen rauta-aikaista historiaa. Keskuksen syntymävuodeksi voidaan kutsua vuotta 1992, jolloin Kirkonsalmen arkeologisten kaivausten inspiroimina rakennettiin ensimmäinen rekonstruoitu viikinkitalo, pitkätalo Farmansgården (Idänkävijän talo). Tämän jälkeen monen monta rakennusta ja muuta rekonstruktiota on nähnyt päivänvalon, ja nykyään viikinkikylän opaskartalla on 30 toinen toistaan mielenkiintoisempaa kohdetta, kaikkea mahdollista työn alla olevasta riimukivestä viikinkikylän ylpeyteen, komeaan päällikön halli Rodeborgiin.
Matkamme alkoi 15.7.2017 aamuvarhain ennen seitsemää ja n. klo 11 olimme autolautta Auroran jonossa. Vajaan puolen tunnin lauttamatkan ja vartin automatkan jälkeen saavuimme Rosalaan. Aluksi tutustuimme myymälän yhteydessä olevaan näyttelyyn Saariston ja Pohjolan viikinkiaikaisesta historiasta. Aika, jota kutsutaan viikinkiajaksi, sai alkunsa, kun Skandinavian kansat n. 800 j.Kr lähtivät merien taakse tekemään kauppaa, mutta myös ryöväämään ja valloittamaan. Näyttelyn aiheina ovat: Kirkonsalmen arkeologien kaivausten esittely, Rauta-ajan satama ja kauppapaikka saaristossa, Viikinkiaikaisia vienti- ja tuontitavaroita, Pienoismallisarja erään viikingin elämästä ja hänen suhteestaan jumaliin, Maan kohoaminen viikinkiajalta nykypäivään sekä Viikinkiaika aikajanalla. Sen jälkeen katselimme videon saariston viikinkiaikaisesta taustasta sekä pohjoismaisesta mytologiasta.
Sitten olikin jo aika tehdä kierros oppaamme Patrikin kanssa. Ensin tutustuimme pihalla olevaan Jatulin- eli jättiläisentarhaan Näitä labyrintteja, on rakennettu Pohjolassa yli 2000 vuoden ajan. Suomesta on löytynyt noin 200 kpl, joista Hiittisten saaristossa tunnetaan 8 jatulintarhaa. Ruotsissa on löytynyt noin 300 vastaavaa, ja Norjassa ainoastaan noin 20. Niiden tarkan iän määrittäminen on hyvin vaikeaa, koska ne on rakennettu luonnonkivestä. Jatulintarhan vieressä on pieni katapultti. Seuraava kohde oli idänkävijän talo. Idänkävijät olivat kauppamiehiä, jotka tekivät pitkiä kauppamatkoja. Talossa saattoi asua sekä talonväki että orjia. Seinäpenkit toimivat nukkkumapaikkoina. Isossa tulisijassa ei ole savuhormia, vaan savu hakeutuu ulos katossa olevasta reiästä. Talvisin tulisijassa paloi tuli koko ajan, jotta lattian kivet lämpiävät ja antavat huoneeseen peruslämmön.
Mäen alla oli Viikinkilaiva Alvilda, joka on rakennettu muistuttamaan norjalaista Oseberg-laivaa, joka on yksi kuuluisimmista viikinkiaikaisista vene-löydöistä. Se on 17 metriä pitkä, 4 m leveä ja painaa vesille laskettuna n. 14 tonnia. Rakennusmateriaaleina on käytetty lehtikuusta ja tammea. Alvildan kaltaista laivaa olisi käytetty sekä kaupan- että sodankäyntiin. Se on knarria kapeampi, ja sen matala ja linjakas runko muistuttaa legendaarisia pitkälaivoja, joita käytettiin sodankäynnissä ja jotka olivat kapeampia ja nopeampia kuin kauppalaivat. Pitkälaivat saattoivat liikkua hyvin matalissa vesissä eli pääsivät lähelle rantaa, ja soveltuivat siksi nopeisiin hyökkäyksiin. Vaikka laivat olivat merikelpoisia, niissä ei ollut hyttejä eikä minkäänlaisia mukavuuksia. Merellä yövyttäessä täytyi nukkua kannella, ehkä telttakankaan tai vällyn alla. Viikingeillä oli hyvät astronomiset taidot, joten he osasivat navigoida kaukaisiin paikkoihin suurten merten ylitse, mutta mikäli oli mahdollista he purjehtivat mieluiten suojaisia reittejä pitkin. Silloin oli mahdollista rantautua yöksi ja yöpyä hieman mukavammin teltoissa. Viikinkien Idäntie, joka kulki Hiittisten saariston läpi, Kemiönsaaren eteläpuolelta, oli yksi näistä suhteellisen suojaisista reiteistä. Suojaisat reitit olivat hyviä myöskin siksi että satamaan oli helppoa hakeutua sumun tai myrskyn yllättäessä.
Kölin keksiminen teki pohjoismaalaisista lyömättömiä merenkävijöita. Veneillä, joissa oli köli, voitiin purjehtia eikä vain soutaa. Kölin ansiosta voitiin rakentaa leveitä, merikelpoisia laivoja jonka syväys oli pieni. Ohjausairo oli kiinnitettynä laivan peräpäähän oikealle puolelle. Sen takia veneen oikeasta puolesta käytetään edelleen ruotsin kielestä peräisin olevaa nimitystä tyyrpuuri (styra=ohjata). Tarkalleen ei tiedetä kuinka korkea masto aluksissa oli, mutta todennäköisesti se oli aika matala. Purje oli samanmuotoinen kuin myöhempien aikojen raakapurje täysitakiloiduissa aluksissa. Matalan maston ja purjeen hyvä puoli oli, että takiloinnin vaatimukset ja painolastin tarve olivat vähäiset. Vedenalaiseen runkoon tehtiin tukipalkit, jotta se kestäisi maston paineen. Varalaidasta tehtiin entistä korkeampi, jotta vesi ei laivan keinuessa tulisi laitojen yli. Viikingeillä oli eri alukset eri tarkoituksiin. Merten yli suuntaaville kauppamatkoille oli suuret, leveät alukset, suojaisiin vesiin pienemmät rahtilaivat, lisäksi oli kalastusveneet ja tietenkin pitkät, kapeat ja nopeat sota-alukset.
Päällikön hallin vieressä oleva toinen viikinkilaiva Hogland, on 9 metriä pitkä, 2,5 metriä leveä ja painaa noin 2 tonnia. Sen rooli viikinkikylässä on toimia hautalaivana, esitelläkseen kuinka viikinkipäällikön hautaus tapahtui. Kun viikinkisoturi kuoli, suoritettiin hautajaisseremonia. Kuolleen lähiomainen sulki hänen silmänsä ja suunsa. Sen jälkeen kuoleman enkeliksi kutsuttu vanha nainen pesi ruumiin. Päällikkö puettiin parhaimpiinsa ja asetettiin nahkoilla peitetylle pedille hautalaivaan. Mukaansa hautaan vainaja sai kaikki ne tavarat, joita kuviteltiin hänen tarvitsevan tuonpuoleisessa. Tärkeää oli varsinkin olut ja ruoka, raha, aseet, korut ja joskus jopa kotieläimet kuten koira tai hevonen. Hautaustavat vaihtelivat paikasta toiseen. Eräillä alueilla kuollut haudattiin maahan tai kiviröykkiön alle, muualla saatettiin sytyttää hautalaiva tuleen.
Kristinusko tuli Pohjolaan viikinkiaikana ja 1000-luvulla ruvettiin rakentamaan kirkkoja ja kappeleita. Rosalassa oleva Helgakappeli esittää roomalais-katolista kappelia Maria-alttareineen. Alttaritaulu esittää Kristusta valtaistuimellaan taivaassa. Esimerkiksi Islannissa päätettiin kristinuskoon kääntymisestä yleiskäräjillä vuonna 1000. Äänten enemmistöllä valittiin kristinusko maan viralliseksi uskonnoksi. Vanhojen jumalien palvonta oli tämän jälkeen sallittua vain kotioloissa, ei julkisesti. Jotta siirtyminen uuteen uskontoon sujuisi mahdollisimman kitkattomasti, jotkut pakanalliset juhlapyhät, kuten joulu ja juhannus, muutettiin kristillisiksi ja uudet kirkot rakennettiin usein vanhoille uhri- ja palvontapaikoille.
Päällikön halli oli viikinkiasutuksen tärkein rakennus. Se toimi paitsi päälllikön asuintalona ja edustustilana myös uskonnollisten menojen ja juhlien keskuksena. Rodeborgissa järjestetään nykypäivänä tunnelmallisia Päällikön Pitoja. Hallissa on myös mahdollisuus yöpyä, vuoteita on yhteensä 35 kolmessa erillisessä huoneessa sekä seinän viertä kulkevissa alkoveissa. Penkkien takana on laverit, joiden pehmeät patjat on verhoiltu pellavakankaalla. Päällikön halliin meillekin oli katettu lounas: Valkyrian herkut, jossa oli vihersalaattia, maustekurkkua, kaalisalaattia, rapukimara kananmunalla, lasimestarin silliä, kylmäsavulohta, meheviä uunijuureksia, savustettuja kanankoipia, emännän makkarakulho sekä saaristolaislimppua ja peltileipää. Ruoka syötiin päreen päältä puulusikan ja puuveitsen avulla. Päreitä käytetään syömiseen vain kerran ja ne uusiokäytetään sytykkeinä tai rakennusten kattojen korjauksiin. Lounaan jälkeen tutustuimme vielä myymälään ja pienten ostosten jälkeen lähdimme jälleen kohti lauttaa. Kotona olimme puoli yhdeksän jälkeen. Päivä oli pitkä, mutta tutustuminen Rosalan viikinkikeskukseen oli mielenkiintoista.
